Karkkia ja kepponen

Pitkän matkan on kelttien muinainen all hallows' even (halloween) tehnyt irkkujen viemänä jenkkeihin ja sieltä viimevuosina tänne Suomeen, mutta hyvin se näyttää juurtuneen tännekin ja samalla vähän viihteellistänyt pyhäinpäivän aattoa.


Viereisessä kuvassa rakkaudella kasvattamani kurpitsa kohtasi viimeiset hetkensä hyvin palvelleena, sisus käytettiin maistuvaksi keitoksi ja tilalle kurpitsa sai reilun lorauksen sinolia ja tulta perään. Reilu peli?

Kurpitsa taipuu moneksi, sitä voi hillota, tehdä piirakkaa, keittoja, risottoa. Rohkeasti kokeilemaan vaan. Ohessa pari reseptiä millä pääsee alkuun ja jotka sopivat hyvin halloweenbileiden muonittamiseen.

Kurpitsakeitto

800g kurpitsaa
3 salottisipulia
1/2 hapokas omena, esim granny smith
2 dl kuohukermaa
hunajaa
sitruunamehua
kanalientä
suolaa
pippuria
chiliä
oliiviöljyä
voita

Poista kurpitsan pehmeä keskus siemenineen, leikkaa kuori pois ja paloittele jäljelle jäänyt kiinteä malto kuutioiksi. Pyörittele kuutiot oliiviöljyssä, hunajassa ja suolassa ja levitä uuninpellille. Paahda 220 C asteessa kunnes kurpitsa saa hieman väriä. Uuninluukkua kannattaa välillä hieman avata jotta höyryä pääsee uunista pois, sitä syntyy paljon.

Kuutioi sipulit, kuullota kattilassa hetken verran voissa ja lisää paahdetut kurpitsakuutiot joukkoon. Lisää kanalientä niin paljon että ainekset peittyvät. Mausta sitruunamehulla, suolalla, pippurilla ja ripauksessa chiliä. Chiliä ei pidä olla liikaa, sen verran että chilin maku ei hallitse keittoa, paremminkin tuntuu taustalla mukavana lämpönä. Sitruunamehun tarkoitus on taittaa hieman kurpitsan makeutta.

Keitä kunnes sipulit ovat pehmenneet ja lisää joukkoon puolikas omena kuutioituna. Kiehauta vielä uudelleen ja soseuta blenderissä. Siivilöi takaisin kattilaan ja lisää joukkoon vaahdotettu kerma, lämmitä. Karkkina keittoon laitoin kevyesti sokerissa glaseerattua pekonia.


Kurpitsarisotto

800 g kurpitsaa
2,5 dl risottoriisiä
3 dl valkoviiniä
6 dl kanalientä
4 salottisipulia
100 g parmesania
oliiviöljyä
voita
suolaa
pippuria


Siivoa kurpitsa kuten edellisessä ohjeessa, leikkaa puolet kurpitsasta reiluiksi kuutioiksi. Kuutioi yksi salottisipuli, kuullota oliiviöljyssä kattilassa ja lisää kurpitsakuutiot joukkoon. Lisää desi valkoviiniä ja desi kanalientä joukkoon, pari kierrosta pippuria myllystä ja hyppysellinen suolaa. Anna kiehua kannen alla kunnes kurpitsat ovat pehmenneet, soseuta blenderissä pyreeksi.

Kuutioi loput kurpitsasta pienemmiksi kuutioiksi ja paista kuutioita pannulla oliiviöljyn ja voin seoksessa. Älä peitä kannella jotta ylimääräinen neste pääsee haihtumaan ja kuutioista tulee rapean napakoita.

Lämmitä pienessä kattilassa loppu kanaliemi (5 dl) ja pidä lientä lämpimänä. Kuutioi loput salottisipulit ja kuullota oliiviöljy-voi -seoksessa kattilan pohjalla hetki. Lisää joukkoon hyvin huuhdeltu risottoriisi ja pyörittele hetken aikaa rasvassa niin että riisistä tulee kiiltävää. Älä päästä kuitenkaan ruskistumaan tai risotto on pilalla. Lisää valkoviini joukkoon ja anna imeytyä riisiin. Tämän jälkeen lisäile kanalientä aina pienissä erissä riisin joukkoon ja anna imeytyä. Risottoa pitää hämmentää tasaisesti, muuten se helposti palaa pohjaan. Noin puolivälissä kypsennystä (10min ~ish) lisää joukkoon kurpitsapyre ja jatka kypsennystä. Mausta suolalla ja pippurilla ja ala tarkkailla riisin kypsyyttä maistelemalla. Tarkkanäköiset voivat tarkistaa kypsyyden myös riisinjyvästä - jos jyvä on kokonaan läpikuultava eikä keskellä enää näy pientä valkoista läpikuultamatonta osaa on peli jo menetetty ja tuloksena riisipuuroa. Kannattaa myös muistaa että riisi kypsyy kattilassa jonkun aikaa senkin jälkeen kun kattila on jo otettu pois hellalta.

Kun risotto alkaa olla al dente, lisää joukkoon raastettu parmesan, reilu pala voita sekä suurin osa kurpitsakuutioista. Sekoita, tarkista maku ja rakenne, risoton kuuluu olla löysää, eli lisää tarvittaessa vielä kanalientä. Tarjoile risotto jäljelle jääneiden kurpitsakuutioiden sekä parmesanraasteen kera.