perjantai 2. lokakuuta 2009

Mietteitä kokkauksesta ja sivuun tattipastaa

Jo pienenä tykkäsin kokkailla - silloin bravuurina tosin ehkä oli keitetyt nakit, mutta ylpeyttä niistä tunsin yhtä lailla kuin nykyään ehkä hieman haasteellisimmista virityksistä.
Varsinaisesti kokkausharrastus lähti kehittymään muutettuna pois kotoa ja tutustuttuani erääseen hyvään ystävääni jolta sain paljon innoitusta, niksejä ja tekniikkaa jotka sillon olivat kaikki ihan uutta itselleni, mitään alan koulutusta kun en ollut käynyt. Vuosien mittaan makuaistini kehittyi ja kokemuksen myötä ennen niin tarkasti seurattuja ohjeita tuli luettua lähinnä inspiraation lähteeksi. Kokeilut siirtyivät lapsuuden kotiruuasta erinäköisiin fine dining -piperryksiin ja molekyylikeittiön salaisuuksiin, ja sieltä takaisin perusmakuihin paremmin laitettuna.

Maku. Se on ehdottomasti tärkeintä ruuassa. Tosin ruuan ulkonäkö vaikuttaa sen subjektiiviseen makuun, samoin kuin tilanne missä ruoka tulee nautittua. Muurikkalätyt ulkona saaressa paistettuna maistuvat aina paljon paremmilta kuin kotona valurautapannulla paistetut, vaikka kyseessä pitäisi olla ihan sama asia. Tai miksi ne toisen laittamat voileivät maistuvat niin paljon paremmilta kuin itse tehdyt?

Kun teen ruokaa, en säästele voita, kermaa tai suolaa jos niiden käyttö mielestäni parantaa lopputulosta. Mieluummin sitten pienempiä annoksia hyvältä maistuvaa ruokaa, kuin suuria annoksia mitäänsanomatonta ruokaa. Mieluummin käytän aitoa voita kuin jotain keinotekoista kovetettua rasvaa jonka maku ei pääse lähellekään alkuperäistä. Sama pätee kermassa. Kuohukermalla pääsee pienilläkin määrillä täyteläiseen makuun, ruuan sen sijaan voi vaikka hukuttaa kevytkermaan eikä maku siitä silti parane.

Ruuanlaitossa tarkat määrät ovat harvoin tärkeitä, leipomisessa määrillä sitten onkin jo suurempi merkitys. Sen takia en kaikissa ohjeissa tarkkoja määriä anna, vaan jokainen saa käyttää omaa makuaan.

Kun tatteja tuntuu metsään nousevan kuin sieniä sateella(!), niin tällä kertaa on vuorossa tattipasta maissikananrinnan kera. Ruokana todella yksinkertainen, valmisteluun menee ehkä 10 minuuttia aikaa, mitä nyt sitten joutuu hieman odottelemaan kanan kypsymistä ja pastan kiehumista. Vaikka italialaiset ovatkin kohottaneet herkkutatit lähes puolijumalan asemaan, pärjäävät punikkitatit oikein hyvin maussa jos herkkutatteja nyt ei satu sienireissulla löytymään. Miinuspisteitä tulee lähinnä siitä että muiden kuin herkkutattien leikkauspinnat tummuvat eikä se musta tatinpala ehkä näytä yhtä kivalta kuin puhtaanvalkoinen. Maku on kuitenkin loistava. Ja jos jonkun kanssa tryffeliöljy sopii yhteen, niin se on tatit. Eli jos sellaista sattuu keittiökaapin nurkasta löytymään, niin lorauta pastan joukkoon.
 
Tattipastaa ja maissikanaa salviavoilla
 

2 maissikananrintaa
0,5 litraa paloiteltuja ja paistettuja tatteja
pappardelle-pastaa
parmesania
tuoretta salviaa
3 salottisipulia
2 dl kuohukermaa
voita
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
(tryffeliöljyä)
oliiviöljyä
 
Silppua muutama salvianlehti hienoksi, sekoita voipalan kanssa tahnaksi, anna maustua jääkaapissa hetken aikaa. Rouhi rintapaloihin suolaa ja mustapippuria pintaan. Laita kuumalle pannulle reilu pala voita ja loraus oliiviöljyä, laita rintapalat nahkapuoli alaspäin pannulle ja paista kauniin ruskeiksi, käännä ympäri ja paista vielä minuutin verran toiselta puolelta. Revi pellille muutama salvianlehti ja asettele kananpalat niiden päälle, kaada pannulta paistonesteet palojen päälle. Levitä palojen päälle salviavoita ja parmesanraastetta ja työnnä lihan paksuimpaan kohtaan paistomittari. Paista uunissa 150 asteessa kunnes paistomittari näyttää 72 astetta. Kääri folioon ja anna levätä muutama minuutti ennen leikkausta.
 
Laita pastavesi kiehumaan. Kuutioi sipulit, kuullota hetki oliiviöljyssä pannulla ja lisää sienet joukkoon. Jos jääkaapista sattuu löytymään tilkka valkoviiniä, hulauta sitä joukkoon ja anna nesteen kiehua pois. Mausta suolalla ja valkopippurilla, lisää joukkoon kerma ja hieman parmesanraastetta. Jätä lempeälle lämmölle kannen alle.
 
Kun pasta on kypsynyt (8 min), valuta ja kaada pannulle tattikastikkeen joukkoon, pyörittele sekaisin. Ja jos tryffeliöljyä kaapista löytyy, lisää se tässä vaiheessa.  Leikkaa liha viipaleiksi ja tarjoile pastan ja parmesanlastujen kera.

3 kommenttia:

  1. Moi!
    Upeita kuvia ja veden kielelle nostattavia tarinoita (jos sivuttaa pahimmat pohjahiivaukset). Täytyypä vinkata kavereillekin, että täältä ei löydy mauttomuuksia :-)
    T. Verkkainen majava

    VastaaPoista
  2. Vau miten hyvän näköistä ruokaa! :) Kuulostaa ihan ravintolaruoalta, ja siltä myös varmasti maistuu.. nam..

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia =) Tarkoituksena on kirjoitella tänne vähän eritasoisia ohjeita, toiset hyvinkin yksinkertaisia kotiruokia jotka valmistaa käden käänteessä, ja toiset vaativat sitten vähän enemmän valmisteluita ja aikaa. Jokaisessa annoksessa tärkeintä on kuitenkin hyvä maku siitä riippumatta kauanko tekemiseen menee aikaa. Kokeilkaa ihmeessä ja pistäkää palautetta :)

    VastaaPoista